Keldaborg

Uusi ystävämme Rurik kutsui meidät viikinkikylä Keldaborgiin ja yllättyi iloisesti kun lopulta oikeasti tulimme paikalle. "Autoimme" Rurikia rakentamaan höyläpenkin pihalle ja hän oli avusta kovin kiitollinen. Laskimme, että hän olisi rakentanut penkin n. 50% nopeammin ilman "apuamme".

Rurik teki höyläpenkissä myös keihään, jonka Juho ensin hajotti ja heitti vielä vahingossa puun latvaan. Tästä huolimatta Rurik halusi jatkaa leikkimistä kanssamme ja siirryimme miekkailun pariin. Opeteltuamme uusia liikkeitä pääsimme myös miekkailemaan keskenään. Oltiin tosi huonoja, mutta viikinkipäällikkö kehui siitä huolimatta! :)

Kruunasimme illan valmistamalla semi-aitoa viikinkiruokaa padassa. Työvälineet ei olleet kovin tuttuja meille, kun puukkoa ei löytynyt. Porkkanat ja sipulit pilkottiin siis keihäänkärjellä ja jollain vetohöylän tapaisella. Ruoka-arvostelu:

Samuli: 🌟⭐🌟 ⭐🌟 jos taivas on olemassa, siellä ei todellakaan lauleta virsiä vaan syödään viikinkiruokaa!
Juho: Pelkästään tunnelmasta ja autenttisuudesta voisin antaa 5 tähteä. Päästiin syömään viikinkipäällikön kanssa samasta padasta ja murtamaan samaa leipää. Maku oli siis tässä vaiheessa enää sivuseikka, joskin harvinaisen herkullinen!

Rurik jostain syystä jätti meidät avotulien kanssa mittaamattoman arvokkaaseen taloonsa yksin yöksi. Luottamus on ihmeellinen asia! Jos hän tietäisi kuinka huolellisia ihmisiä olemme, ei hän olisi luottanut käsiimme varmasti edes tuhkakuppia. Yöllä lämpö kävi pakkasen puolella, joten aamulla oli edessä kiireinen lähtö auton tarjoamaan lämpöön!Read more