Samuli Humalajoki

Olen luonteeltani poliitikko eli haluan vaikuttaa ympäröivän maailman tapahtumiin, joilla on tapana herättää ajatuksia. Ajattelin vuodattaa tuoreimmat alitajuntani pinnalla kuplivat pisarat jälkikirjoituksen muodossa tähän. Kuukauden "opiskelumatkamme" todistaa mielestäni etäopiskelun ongelmallisuuden. Monilla työpaikoilla ja yliopistoissa vaaditaan, että kaikki tulisi saada suorittaa etänä. Olen hyvin vahvasti tätä vastaan. Miksi?

🚦 Lähtötilanne: Tässä jaksossa normaalit 15 opintopistettä ja kaksi todella vaikeaa kurssia. Kvantitatiivisen tutkimuksen jatkokurssi on yliopiston vihatuin kurssi ja syystä. Toiset kurssit ovat Kansainvälinen makrotalous & poliittisten organisaatioiden tutkimus. Viimeinen on onneksi käsien heiluttelua = kivaa.

⏳ Ajankäyttö: Aina kun muistui mieleen ja muilta kiireiltä kerkesi. Tein koulua 1-2 päivänä viikossa ja yhteensä ehkä 25-30 tuntia koko 31 päivän aikana. Yliopiston ohjeiden mukaan tähän olisi pitänyt käyttää arviolta n. 250-300 tuntia. Kurssit on siis vielä vähän kesken. (1op = 27h) Lisään tähän vielä sen, että Juho on käyttänyt matkalla vielä tuplasti vähemmän aikaa omaan kouluunsa (ei ole toki yliopisto, mutta silti).

⛔ Ongelma: Ainakin minulle etäopiskelun myötä (jo ennen tätä reissua) koulusta on tullut täysin toissijainen harrastus. Tai ei edes toissijainen vaan prioriteeteissa top10 ulkopuolelle. Olen aloittanut uusia harrastuksia, kasvattanut sosiaalista aktiivisuuttani, alkoholin määrää, penkkiurheilua ja ottanut järjestelyvastuuta muilla elämänaloilla. Olen tehnyt siis kaikkea paitsi keskittynyt opiskeluun, mikä tuskin on ideaalia. Ei kognitiiviset jutut kehity aidosti, jos aivojen ja luovuuden pääfokus on muualla.

Tiedän toki, ettei suuri osa yliopisto-opiskelijoista ole opportunistisia oikopolun etsijöitä minun tapaani, mutta silti. Ja minua helpottaa toki myös kielellinen lahjakkuus. Suhteellisen laadukkaan esseetekstin tuottaminen on yhtä kevyttä kun ruisleivän voitelu. Tiedostan siis olevani etuoikeutettu ja voisi sanoa, että hyödyn valtavasti etäopetusjärjestelyistä. Tavallaan hyödynkin, jos vapaa-ajan määrä on tärkeämpi tavoite, kuin hyväksi opettajaksi tuleminen.👀👀

Mielestäni saman keskustelun voi liittää myös työelämään. Eräs ystäväni on koronan myötä onnistunut jäämään täysin etätöihin. Tämä voisi sopia jollekin yksilölle, mutta ei tälle ystävälleni. Hän oli ennen passivoitunut ja eristäytyvä, mutta eristyminen ja keskivartalo on kasvanut toiseen potenssiin etätyön myötä. Hän viettää viikkoja käymättä missään paitsi ehkä kaupassa. "Tosi kätevää" kuulemma, kun ei ole pakko mennä minnekään. Mun mielestä pakko on ajoittain ihan helvetin hyvä. Siis se, että on välillä sosiaalista painetta ja pakko vähän käydä suihkussa ja 'ihmistäytyä'.

On aika kamalan näköistä, jos äärimmäisen laiska ihminen viettää kuukausia mukavuusalueellaan. Olen ollut sellaisen kämppis ja siihen aikaan kämpälle meneminen oli mun mielestä ahdistavaa. En pelännyt tartuntaa, mutta jotenkin äärimmäisen passiivisuuden seuraaminen on sivusta tosi raskasta. Etenkin, jos hygieniataso romahtaa muun sosiaalisen elämän mukana.

🎯 Ratkaisu: Olisin tosi varovainen työnantajan tai poliitikon roolissa sen suhteen, kuinka paljon purkaisin läsnäolopakkoja ja muita perinteisiä rakenteita. Zoomin breakout-roomit ei todellakaan korvaa kasvokkain tapahtuvaa dialogia. En toki ole niin poliitikko, että veisin näitä ajatuksia yksityistä päiväkirjaa pidemmälle. Eiköhän siellä ylätasolla oo ihan fiksuja ihmisiä näitä päättämässä.

🖋️ Ja jos mietit, miksi kukaan kirjottaisi näin pitkän ja päättömän jälkikirjoituksen, suosittelen lukemaan uudestaan viidennen kappaleen. Oikeastaan mun pitäis varmaan olla kirjailija, koska tekstin tuottaminen on niin helppoa. Mark Twain on joskus sanonut, "I didn't have time to write u a short letter so I wrote you a long one." Samaistun tähän aika vahvasti paitsi että mulla olis kyllä aikaa. Oon vaan laiska. Tai on ehkä osuvampaa sanoa, etten ole perfektionisti. Eihän tästä saa edes numeroa niin miksi tiivistää?

P.S. Piti googlata, että se oli Mark Twain. En todellakaan muistanu ulkoa kuka noin oli sanonut.Read more